Joudun heti alkuun sanomaan teille että tältä koneelta en saa ny kuva materiaalia irtoomaan tänne, kun tuo EX' kone teki bänät mun kans, joten joudutte nyt tyytymään lähinnä niihin kuviin mitä oon saanu säästettyä...:>...
Alotetaanpas nyt vaikka keväästä..
Tällöin alotettiin viimestä kevätlukukautta peruskoulussa , eli ns. pakollisessa koulussa oloa vielä puolisen vuotta , jonka jälkeen suunnittiin kaikki ysit omille suunnillemme kohti suuren suurta maailmaa, joka itelleni ehkä kuitenkaan ei ollu se oikea valinta minne nyt sitten hakupaperini laitoinkaan menemään...
Tähän vuoteen tietenkin mahtuu myös paljon ikäviä mutta niin hyviäkin asioita...
Menetyksiä, ja saavutuksia , voittoja ja häviöitä vähän kaikenlaisii kamppailuja vähän monen asian suhteen..Kevääseen vielä vedoten että meidän perheeseen muutti aivan pienenpieni karvainen kaveri, jolta ei energia lopu, ei sitten millään hintaa!..
Ja kun siirryttiin kesään... Sillon mun elämän sekotti eräs nykyäänkin mun elämässä tosi tärkeä ihminen, josta ei voi sanoa muutakuin että, tää on kultaaki arvokkaampaa mulle!.
Meidä ajatukset nappaa toisiinsa kiinni nii monesti ettei meidä tarvi ku sanoa yks sana ja tiietään justii missä mennää.. Mite yhestä galleria kommentista voi tulla jotai näi suurta?
Tuntuu että se jaksaa kuunnella mun suurimmatki murheet ja auttaa parhaalla mahollisella tavalla.
Tän kyseisen henkilön kanssa me alettiin seurustella 29.6...
... ja ne lukemattomat Vimpelin reissut kesän ajalta...
eli kyseessä on Jussi♥..
... Sitten päästiinkin jo Syksyyn jollonka piti siirtyä uuteen kouluun joka toisaalta tosiaan jännitti,
vaikkei nyt ylä-asteesta päästy kun about 200m kauvemmas, mutta silti se on aina erikoulu se :D..!
Meidän luokasta on tullu tässä todella läheine toistemme kanssa, tai no varsinki ku oon tutustunu aiva erityisii ihmisii tän vuoden aikana täällä, ja muutenki koko vuotena jota en olis heti kuvitellu...
Eli aattelin esitellä, tässä on yks aivan älyttömän tärkeä tyttö, jota ilman en ehkä enää olis kauppiksessa ellei se pitäs musta kiinni ja pakottas mun olemaan sielä koulussa...!
Mona
Syksyllä mun elämästä lähti kuitenki yks suuri rakkaus, sillä mun ikioma ensimmäinen koira, jonka pappa oli alunperin mun kanssa hommannu meille, itseasiassa mulle.
Se oli se ainut joka heilutti häntääsä kun tulin kotiin, kenen turkkiin uppos sormet kun sitä rapsutti,
ja sillon kun ei ollut mitään muuta tukea kun oikeen ärsytti niin sen turkkiin pysty puottamaan pari kyyneltä ja rutistamaan...
Mutta eikö se mee aina niin että parhaat lähtee aina ensin..?
Niin juuri tais käyvä tän mussukan kohalla...
